Blogi

Murhattu Elisa


20.5.2012 kello 21:23 - Kari Uoti


 


Luin tänään iltalehdestä Elisan tarinan. Koulukiusattu 15-vuotias tyttö tappoi itsensä vuosi sitten helmikuussa kun ei enää jaksanut elää. Lahjakas ihminen, kiusattu, tapettu.

Vanhemmat eivät huomanneet mitään, tytön päiväkirjoista paistoi, ettei hän uskonut vanhempiensa kykenevän auttamaan. Hän oli yksin, vain yksi ystävä, joka taisteli hyökyaaltoa vastaan. Miten tällainen poikkeaa tsunamista, jonka alle jää ja kuolee.

Tytön päiväkirjat löytyvät netistä ja tapahtuneesta on kirjoitettu nyt myös kirja. Tarina on hämmentävä ja toivottavasti poikkeuksellinen. Tyttö pelkää kouluun menemistä, pelkää koulukavereita, jotka pahoinpitelevät luvalla, muut odottavat ja edellyttävät että yhtä hakataan. Tätä, joka saa kymppejä.

Opettajat osallistuvat tuhoon olemalla täysin passiivisia, antavat väkivallan jatkua. Opettajat ja koulu on osallinen aivan samalla tavalla kuin varsinaiset tekijät. Silmien ummistaminen on yhtä raakaa kuin lyöminen.

Elisan tarina on kertomus fasismista, ihminen tuhotaan, koska hän on erilainen. Hänen tuhoamisensa sallitaan, koska näin kaikilla on helpompaa. Koulu on kuin Natsi-Saksa ja sen järjestelmä. Kaikki osallistuvat murhaamiseen aktiivisesti tai passivisesti.

Elisan päiväkirjoissa on nimiä pojista, jotka pahoinpitelivät häntä. Tekijöiden nimet ja teot on tiedossa. Miksi kukaan ei tee mitään. Ihminen on tapettu. Itsemurha on todellisuudessa murha. Tyttö on otettu hengiltä kiduttamalla tämä loppuun. Harkittu ja suunnitelmallinen teko, joka päättyi toisen kuolemaan. Kuolemaa oli explisiittisesti toivottu ja sillä oli uhattu monissa viesteissä.

Toivoisin, että Elisan vanhemmat kantaisivat vastuunsa nyt ja jos heistä ei siihen ole, järjestelmä ottaisi asian hoitaakseen, jotta kaikille osoitetaan, että tällainen ei ole sallittua. Sosiaalinen turvaverkko ei tässä tapauksessa toiminut, järjestelmä, ihmiset antoivat toisen kuolla kidutettuna.

Elisan kiusaajat ovat syyllisytyneet tässä rikokseen. Tuskin heitä voidaan tahallisesta henkirikoskesta syyttää, mutta vakavasta pahoinpitelystä, jonka seurauksena Elisa kuoli. Hänen tahtonsa elää lopetettiin, ihmisen voimakkain vietti kuoli kiusaamisen seurauksena.

Elisan kuolemasta vastuussa olevat tulee saattaa edesvastuuseen. Olen valmis ottamaan homman hoitooni, jos omaiset niin haluavat. Yhteiskunnan pitäisi reagoida tässä muutenkin.

 

 

 Kommentit ()

Lisää kommentti
 21.5.2012 - 12:56:26
Asiat eivät peittelemällä ja vaikenemalla parane. Elisa on antanut kasvot kiusaamiselle. Voivottelu ei auta vaan jämäkkä toiminta. Eivät lapsemme ole lainsuojattomia koulussa, vaikka usein käytännössä siltä näyttääkin.Olen valmis mukaan kiusaamista torjuvaan ja selvittävään porukkaan. Kaikki asiasta tietävät ovat vastuussa siitä etteivät toimineet ajoissa ja auttaneet tyttöä. Tulee uusia Elisoita ja heitä on jo. Koulukiusaaminen jatkuu kaikenlisäksi työpaikkakiusaamisena, opittu malli, hiljaisesti hyväksytty toisen alistaminen, syrjintä ja pelottelu, jopa kuoliaaksi asti. Se joka hiljaa sallii asioiden tapahtua, eikä puutu kiusaamiseen, on mahdollistamassa hirmuteon. Mitä muuta on jokapäiväinen pelkääminen koulutiellä, koulussa, jossa on kuitenkin käytävä ja jossa parhaimmilaan voisi ollaa hauskaa ja ilo oppia.

Kuinka joku katsoo oikeudekseen ottaa kaiken ilon pois ja pelotella toisen kuoliaaksi vaikkapa kateudesta.Se ei olisi mahdollista jos sitä ei hiljaisesti hyväksyttäisi.Malli on tasan sama sekä työpaikoilla että koulussa. Koululainen on vasta elämänsä alussa joten ei osaa puolustautua yksin. Perhekin on usein voimaton kun kiusaaminen vain jatkuu ja jatkuu, opettajista tai poliisista ei ole apua ja lapsi kärsi hiljaa. Toisen elämäniloa eikä varsinkaan elämää saa riistää. Kiusaaminen on rikos ja se tulee tehdä kaikille selväksi, kouluissa ja työpaikoilla.Kari on oikeassa.
 21.5.2012 - 18:30:36
Asiaa puhut. Eniten minua mietityttää se, etteivät omat vanhemmat huomaa mitään, jos lapsi on näin kammottavassa tilanteessa pitkiä aikoja. Olemmeko me vanhemmat/aikuiset yleensa sokeita, näemmekö vain asioita, joita haluamme nähdä, vai pystyykö lapsi tosiaan niin hyvin tuskansa peittämään, ettei edes lähimmät ihmiset huomaa mitään?



Jos opettajat ovat olleet tietoisia kiusaamisesta, heillä pitäisi olla mustaa valkoisella näyttää mitä asian hoitamiseksi on tehty, keihin on otettu yhteyttä ym. Jos yksittäinen opettaja työskentelee lapsi- tai nuorisoryhmän kanssa, kiusaamisen helpommin huomaa. Jos lapset kiertävät opettajalta toiselle, kuten yläkouluissa usein on tapana, voi kisaaminen jäädä huomaamatta. Harva kiusaa aikuisen silmien alla. En jaksa uskoa, että ammatthenkilöstö passiivisena katselee, jos jotakuta kiusataan.. ainakaan suurimmassa osassa kouluja. Kiva koulu-projektit ympäri Suomea pyrkivät mahdollisimman pitkälle tällaisia tapauksia ennalta ehkäisemään, mutta nollatoleranssiin siinä tuskin pystytään.



Olen samaa mieltä siitä, että kissa pitäisi nostaa pöydälle ja henkilöt vastuuseen. Suomi on muuttunut kovemmaksi, kulttuuri suosii heikoin lenkki-ideologiaa, joissa heikoin, huonoin, vähä-älyisin pistetään pelistä pois. Lapset kasvavat koviksi kovaan maailmaan.



Jostakin muistan lukeneeni, ettei sosiaalisuutta mitata kavereiden lukumäärällä, vaan sillä, kuka pystyy tuntemaan empatiaa. Empaattinen lapsi ei ilkeä ainakaan kauaa kiusata, jos aikuiset puuttuvat, puhaltavat pelin poikki ja tuomitsevat asian.



 21.5.2012 - 22:02:19
Pahaa teki, kun luin tätä tekstiä. Herää kysymyksiä, miksi kukaan ei nuorta tyttöä puolustanut? Kun ajattelee asiaa vielä hetken kauemmin, alkaa sappi kiehumaan. Mutta se ei enää auta, tyttö on poissa.



Koulussa, jossa ollaan tiiviisti useampi tunti toisten seurassa voi johtaa tilanteeseen, jossa kiusatuista oppilaista tuntuu, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tämä paikka jossa olla. Ei ole mahdollisuuksia valita seuraa, vaan kestettävä näitä mulkkuja päivästä toiseen. Vastaava tilanne voisi syntyä myös esimerkiksi armeijassa, jossa ollaan vielä enemmän tekemisissä inttikavereiden kanssa, samassa tuvassa, ei pääse kotiakaan joka ilta hengähtämään ja olla erossa ei toivotusta seurasta. Samoin vankilat sillä erotuksella, että on oma koppi, jossa olla välillä rauhassa jos joku hengittää niskaan. Toisin sanoen vapauden tunne voi lähteä muuallakin kuin viimeksi mainitussa paikassa.



Joka tapauksessa mitä nuoremmista henkilöistä on kysymys, sitä enemmän pitäisi vanhempien sekä opettajien pystyä puuttumaan tilanteeseen. Olen itse kokenut koulussa kiusaamista sen vuoksi, että poikkesin muusta porukasta koulumenestyksen sekä urheilumenestyksen vuoksi. En ollut kuitenkaan ujo, vaan varsin reipas ja sosiaalisesti aktiivinen. Se ei kuitenkaan riittänyt, kun kateus porukassa iskee. Onneksi isäni sai kiusaajat kuriin omalla ehkä pelottavallakin olemuksellaan. Näin ei kuitenkaan ole joka kerta ja itsellänikin tilanne ilman isäni apua olisi voinut karata käsistä ja tiedä minne tilanne olisi voinut lopulta eskaloitua.



Hienoa Kari, että otit asian esille, ja että olet valmis ottamaan kyseisen tapauksen vanhempien niin halutessa hoitoon!
 22.5.2012 - 16:33:19
Kari,kiitos että nostit asian esille ja siten puolustat Elisaa ja muita kiusattuja. Muistan itse tapauksen kouluajoilta, jolloin eräs tyttö joutui systemaattisesti koulukiusatuksi. Kukaan ei istunut viereen, puhuttiin pahaa, tönittiin, kaltoinkohdeltiin tavaroita jne, kyseessä oli kammottava ryhmälynkkaus. Itse muutin kaupungista maalle ja kyseiseen kouluun, jolloin selkeästi näin asetelman. Sain pian kavereita, mutta ryhdyin tarkoituksella kiusatun tytön ystäväksi. Nautintoni oli suuri kun näin kiusaajien ilmeen ja itsetunnon murenevan. Mentiin yläaste loppuun ja tiemme erkanivat. Hyvyys lähtee pienistä teoista ja se on yksi mahdollisuus muuttaa maailmaa paremmaksi. Toivon todella että Elisan vanhemmat kääntyisivät puoleesi Kari ja kiusausasioihin saataisiin oikeudenmukainen päätös ja Elisan ääni muuttaisi maailmaa paremmaksi paikaksi.
 22.5.2012 - 17:12:33
Ensinnä sanon; järkytti lukea. Tiedän omakohtaisena miltä tuntuu, kun koko koulu tuntuu hyökkäävän tulokkaan kimppuun. Itselläni oli 3 vanhempaa siskoa. Kun laitettiin kouluun jouduin pukemaan poikana pukemaan tyttöjen vaatteita. En 7 -vuotiaana nähnyt siinä 61 mitään huonoa. Kun saavuin koululle aloin ymmärtää lisää. Kukankuvat villapuserossa oli muille liikaa. Samoin duffelin napit "väärällä" eli tyttöjen puolella huomattiin heti. Kiusaaminen alkoi. Vaatteita revittiin päältäni ja minua pilkattiin. Opettäjä, joka seinähullu uskonsa kanssa ei välittänyt vaikka näki. Inhosihan hän minua, koska isäni oli tunnetusti juoppo. Sain uskovaisen opettajan toimesta kärsiä 3 -vuotta isäni alkoholinkäytön takia. Oli jo kylmä syksy, enkä uskaltanut mennä kouluun tyttöjen Duffelissa. Niinpä piilotin sen menomatkalla metsikköön ja menin 7 -vuotiaana pelkän -lapsen järjellä- nurinpäin käännetyn puseron kanssa kouluun. Kun välitunnilla opettaja kysyi missä on päällysvaatteet en osannut vastata. Rangaistus tulisi kotonakin. Sain jälki-istuntoa ja oli kotona selittäminen miksi tulen vasta nyt. Sitten vain niksahti. Olin 5 -vanhasta joutunut tekemään työtä. Kantamaan vettä, puita ja kaikenlaista. Otin kohteeksi minua muutaman vuotta vanhemman pilkkaajan ja taoin hänen päätään koulun pihassa olleeseen kaivonkanteen kaikien hurratessa ympärillä. Alakoulun kiusaaminen loppui saamaani jälki-istuntoon ja kirjeeseen kotiin.

Olin ensimmäisen 3 -vuotta luokkani huonoin oppilas, koska opettajanai vihasi isäni elämäntapaa ja sain siitä vihasta osani. Kun tuli neljäs luokka taisin olla luokkani paras. Sodan(kin) kokenut kapteeni oli opettajana. Ja pääsin heittämällä läpi lyseon testit.



Odotin innolla syksyä. Nyt ei vaatteet haittaisi. Kun noin tuhat oppilasta käsittävään poikakouluun saavuin alkoi uudenlainen käsittely. Mitäs perkelettä sä mettänpökö tänne kaupunkiin tukit mee helvettiin täältä. Niin alkoi väkisin vietynä matka kellarivessan kusirännille. Ajatuksena laitta ensin pää vessanpönttöön ja vetää ja siitä kusilaariin. Nämä viejät oli ns patterilämmityksen poikia. Minä jo kuus vuotta tehnyt ruumiillista työtä aina kun se oli mahdollista. Vessassa hakkasin ensimmäisen päätä kiviseinään niin, että päästä alkoi vuotaa verta. Seuraavan kiinnisaamani laitoin sinne kusiränniin ja taoin sinnepäin apinan raivolla. Muut luikkivat pakoon. Koulukiusaaminen lyseossa oli osaltani ohi. OLIN kuningas sarjassani. Samat tyypit otti kohteeksi kiltin hyvin menestyneen kaverin. Häntä sanottiin siiliksi siilimäisen tukkansa takia. Vihelsin pelin poikki myös hänen osaltaan. Mutta ei sellaista oikeutta, etteikö rangaistustakin. Olin kiusaajiltani jo aiemmin edellyttänyt, että omilla rahoillanne haette ruokatunnilla läheisestä E-liikkeen myymälästä minulle pullon Coca Colaa ja tuoreen possun. Nyt alkoi possuja tulla uudelle ystävälleni siilillekin.

Koulussa oli sellaisia mätäpaiseita, jotka sieltä olisi pitänyt poistaa. Siihen aikaan oli tuotava oma maito tms juoma ja eväsleivät, joita omassa lukottomassa kaapissa säilytettiin. Eräs oppilaista availi muiden kaapit ja katsoi missä parhaat leivät. Söi ne ja laittoi jokaiseen muuhun katsomaansa piirustusnastoja, jotka ikävästi haukatessa jäi kieleen tai kitalakeen. Aikuisena tämä sankari kerran kehui, että kyllä on menny maailma vittumaiseksi, kun ennen meni sarananpuolelta firmaan niin aina oli rahaa. Nyt on vain jotakin saatanan pankkikorttilappuja. Kun joskus annatin häntä hän puolustautui sillä, että te porvarien kakarat ette tiedä mitään. Hänen molemmat vanhemmat on kuuromykkiä ja se antaa oikeuden rangaista heikompia. Olen suht. köyhä, mutta tiedän, että, jos kuolleen tytön vanhemmat antaa Karille valtakirjan alakaa tulemahan jäläkiä. Ja siihen kolehtiin antaa köyhäkin omastaan. Tuon on vain loputtava.
 23.5.2012 - 11:32:47
Hyvä aloite AssiCalmalta. Itsekin olisin valmis ottamaan osaa tarvittaviin kustannuksiin, jotta kiusaus-tapaus saataisiin oikeukäsittelyyn Karin toimesta. Asiassa tarvittaisiin ennakkotapaus ja sitämyötä varoittava esimerkki. Kiusaamisesta on seuraamukset eikä sille ole mahdollista ummistaa silmiään tai on osallinen rikokseen. Taitaa olla niin että kiusaajat pyrkivät pomottamaan ja kiusaamaan jopa opettajia. Nämä samaiset rajattomat narsismiin taipuvaiset yksilöt sitten myöhemmin pyrkivät jatkamaan samaa hyväksyttyä käyttäytymismallia. Miten asiassa edettäisiin? Uskon että meitä on useita, jotka olisivat valmiit jakamaan oikeusprosessin kustannuksia.
 23.5.2012 - 18:46:40
Järkyttävää että viranomaisilla ei ole mitään tahtoa tehdä kyseiselle asialle mitään, itse olin 30 vuotta sitten se kiusaaja, huonoissa kotioloissa asuva epävarma ja vihainen nuori mies. Edelleen kiusaaminen vaivaa mieltäni, kiusatulta olen pyytänyt anteeksi jo 20 vuotta sitten. Mutta asiaan olisi pitänyt puuttua silloin. Ei puututtu, vaikka opettaja sen tiesi. Luulen, että kiusaaja ja kiusattu on saanut koko elämän kestävän trauman opettajien välinpitämättömyydestä. Sama touhu jatkuu ja jatkuu, oma poikani oli uhri ala-asteella, piti ottaa itse ohjat käteen, että sen sai loppumaan. Ymmärsin heti, että syy ei ole varsinaisesti kiusajissa, voiko 7-8 vuotias lapsi olla syntyjään paha? Tuskin, kotioloista se paha lähtee liikkeelle. Omaa pahaa oloa on pakko purkaa johonkin.



Mielestäni syyllinen ei ole kiusaajat, vaan välinpitämätön koululaitos. Kyllä kiusaaminen saadaan kuriin, jos se halutaan. Kysymys on kaiketi taas rahasta.
 23.5.2012 - 23:24:33
Viittaan Sofiankin näyttämään vihreään valoon. Muistaisin, että kerroit sivujasi katsovan satamäärin lukijoita päivässä. Toivonkin, että henkilökohtaisesti lähestyisit vanhempia ja kertoisit heille omia ja lukijoidesikin tuntoja. Ja, jos hanke etenee niin ihan uutena juttuna tilinumero hankkeelle ja kolehti pystyyn, että saatais asialle maata kattava julkisuus ja varoittava esimerkki mitkä voi olla seuraukset kiusaajille ja heidän välinpitämättömille vanhemmilleen , opettajia unohtamatta.



Hyvä koulumenetys ja siitä seurannut kiusaaminen ja itsemurha on niin karmeaa ei vain vanhemmille ja läheisille vaan ihan jokaiselle normaalijärkiselle lukea, että siihen on saatava suitset tavalla ja toisella. Oletan, että , joku sanomalehti olisi myös kiinnostunut julkaisemaan asioiden kulun ja ottamaan osaa kuluihin. Juuri julkisuus olisi välttämätön, että viesti kiirisi halki maan. Facebook on myös oiva värkki, jos juttu saisi toimestasi alun. Jakajia riittäisi.



En muuten näin kirjoittaisi, mutta, kun kovin selvästi tekstistäsi paistoi olisit mielelläsi ottamassa asian hoitoosi, kuten sanoit.

Murhien ehkäisystähän tässä näkyy olevan kysymys.



Just do it
 26.5.2012 - 00:26:12
Koulu on osa järjestelmää. Kuinka monta kertaa ihmisen on jäätävä järjestelmän jyräämäksi, että hän uskoo, että järjestelmä ei ole tarkoitettu ihmisen auttajaksi vaan hyväksikäyttäjäksi.



Järjestelmää avuksi anovat astuvat loogiseen paradoksiin; jotta järjestelmä voisi puollustaa ihmisen oikeuksia sen on loukattava niitä.



Ainoastaan Lockelaiset luonnolliset oikeudet voivat olla universaaleja oikeuksia. Vain ne voivat toteutua tasavertaisesti kaikille ihmisille. Kaikki muut oikeudet voivat syntyä ainoastaan vapaaehtoisten sopimusten kautta. Järjestelmä, jonka kuvitellaan pystyvän toteuttamaan lukemattomia oikeuksia tasapuolisesti ilman vapaaehtoisia sopimuksia, onkin ainoastaan hyväksikäytön väline. Se ei välitä pienen ihmisen kärsimyksistä.

 26.5.2012 - 21:04:24
Enpä ole aikoihin blogia lukenut, mutta heti sattui hieno asia silmiin.



Toivottavasti Elisan tapaus perataan huolella, niin karmea se on. Kiduttajat vastuuseen.
 7.6.2012 - 02:02:35
Kiitos blogistasi. Oma poikani oli kiusattu. En jaksa aiheesta tässä enempää avautua, mutta kopioin hänelle blogisi ja kaikki nämä vastaukset. Kiusaaminen on taaksejäänyttä aikaa, nyt menee hyvin, mutta on hänen on ehkä hyvä tietää, että on edes tämän verran ihmisiä, jotka suhtautuvat kiusaamiseen jyrkän kielteisesti.



On monia vanhempia, jotka vähättelevät lasten kiusatuksi tulemista. Todellisuuden kohtaaminen tekee niin kipeää, että sen kanssa jäädään viivyttelemään, ei haluta uskoa siihen.



Lapset säästävät vanhempiaan viimeiseen asti eli pitävät asioita sisällään.



Opettajat eivät halua ottaa kantaakseen sitä vaivavannäköä, jota kiusaamisen puuttuminen edellyttäisi. Lisäksi pelätään yhteyden ottamista kiusaajan vanhempiin - sieltä voi olla odotettavissa ihan mitä tahansa negaa. Tai sitten kiusaajan vanhemmilla on niin vahva denial päällä, että asia ei kertakaikkiaan mene jakeluun. Vastauksena on ja pysyy, että "ei meidän poika sellaista tee". Kiusaajan vanhemmat eivät halua havaita kasvattaneensa idioottia.



Oman poikani pelasti

a) hänen entinen opettajansa, joka sattumalta tuli kertoneeksi asiasta minulle

b) hänen uusi opettajansa, joka kytki asiaan mukaan rehtorin, koulukuraattorin ja kaikki luokan poikien vanhemmat sekä pojat itse.



Kiusaaminen loppui ja jätettiin rauhaan - ja yksin.



Kotona tuettiin, annettiin tuoda kotiin muita kavereita eikä mitätöity lapsen kokemusta. Kiusaaja yritti ottaa kohteekseen myös minut, mutta kun riittävän monta kertaa kävin siellä kotioven takana, niin loppui sekin.



Sen voin omasta kokemuksesta sanoa, että myös kiusatun vanhempana on kipeää olla. Oman lapsen kokema epäoikeudenmukainen kärsimys vie voimat, ja silti täytyy vain jaksaa taistella kiusaamista vastaan.



Kun kiusaaja yritti siirtyä seuraavaan kohteeseen, varoitin kohteen vanhempia - onneksi oma poikani kertoi asiasta ajoissa. En tuntenut vanhempia kunnolla, mutta katsoin, että heillä on oikeus tietää se, mitä minä olin saanut tietää.