Blogi

Kidutusministeriö


10.11.2017 kello 21:18 - Kari Uoti


 


Valtiovarainministeriö mielletään monesti kataluuden linnakkeeksi, koska heidän vastuulleen on laitettu veronkanto, mikä hallintoalamaisen mielestä vastaa suoneniskentää, elämännesteen imemistä lompakon pohjalta. Tämä mielikuva on onneksi vain mielikuva, verottajan toiminta on monessa mielessä muuttunut iloisempaan suuntaan, verottaja neuvoo ja toimii pääsääntöisesti rationaalisesti. 

Valtiovarainministerissä on kuitenkin ainakin yksi mustapiste, joka mädättää vakavalla tavalla koko laitoksen, ja mikä pahinta, valtiovarainministeri Petteri Orpon tieten. Kyse on ministeriön suostumuksella ja hyväksymänä harjoitettavasta Euroopan ihmisoikeussopimuksen kidutuspykälän vastaisesta toiminnasta.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa kielletään kiduttaminen, halventava ja epäinhimillinen kohtelu. Tapauksessa M.C. ja A.C. vs. Romania Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi 3 artiklan osalta seuraavaa:

”Treatment has been held by the Court to be “degrading” ‒ and thus to fall within the scope of the prohibition set out in Article 3 of the Convention ‒ if it causes in its victim feelings of fear, anguish and inferiority (see, for example, Ireland v. the United Kingdom, 18 January 1978, § 167, Series A no. 25, and Stanev v. Bulgaria [GC], no. 36760/06, § 203, ECHR 2012), if it humiliates or debases an individual (humiliation in the victim’s own eyes, see Raninen v. Finland, 16 December 1997, § 32, Reports 1997‑VIII, and/or in other people’s eyes, see Gutsanovi v. Bulgaria, no. 34529/10, § 136, ECHR 2013 (extracts)), whether or not that was the aim (see Labita v. Italy [GC], no. 26772/95, § 120, ECHR 2000‑IV), if it breaks the person’s physical or moral resistance or drives him or her to act against his or her will or conscience (see Jalloh v. Germany [GC], no. 54810/00, § 68, ECHR 2006‑IX), or if it shows a lack of respect for, or diminishes, human dignity(see Svinarenko and Slyadnev v. Russia [GC], nos. 32541/08 and 43441/08, §§ 118 and 138, 17 July 2014).”[1] (alleviivaukset tässä)

Tuoreessa erästä Arsenalin uhria koskevassa lääkärintodistuksessa todetaan: 

"X:n vaikea-asteiset ja työkyvyttömyyttä aiheuttavat psyykkiset oireet johtuvat häneen kohdistuneesta pitkäaikaisesta, jopa järjestelmälliseksi luonnehdittavasta institutionaalisesta kiusaamisesta, jonka suorittajina ovat omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal ja sen hallitsemat konkurssipesät... henkinen pahoinpitely. Pahoinpitely on aiheuttanut x:lle merkittävää psyykkistä kärsimystä ja toimintakyvyn alentumisen sekä hoidontarpeen."

Tämän lääkärin lausunnon mukaan Arsenalin ja eräitten sen hallitsemien konkurssipesien toiminta täyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksen kidutusartiklan loukkaamisen, siis Arsenalin asiakas on Suomessa joutunut ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisen menettelyn kohteeksi. 

Kyse on "institutionaalisesta kiusaamisesta, siis valtion varoin toteutettavasta pahantekemisestä, jolla tuhotaan ihmisen psyyke. Minun mielestäni kyse on rikollisesta toiminnasta, jossa ei kunnioiteta ihmisten perustuslaissa taattua oikeutta elää ihmisarvoista elämää. 

Arsenal perustelee tätä samalla tavalla kuin natsit aikanaan, me vain toteutamme laillisia oikeuksiamme. Laillisten oikeuksien toteuttaminen ei voi lallisesti tapahtua loukkaamalla toisen perustuslaissa taattuja oikeuksia. Velkoja ei voi periä ja kiusata  ihmisiä tavalla, joka tekee ihmisen elämästä liian raskasta. Velkojan oikeus ei voita oikeutta elämään. 

Mitä tähän sanoo valtiovarainministeri Petteri Orpo. Hän tietää tämän ihmisen tilanteen, hän ei välitä. Hän sallii kidutuksen jatkuvan. Meillä on kohta pääministerinä henkilö, joka hyväksyy kidutuspykälän vastaisen toiminnan ministeriönsä hallinnonalalla.

Jos Petteri Orpon ja hänen himlereittensä toimintaan sovellettaisiin samaa lakia kuin Kittilässä, koko porukka olisi syytteessä virka-aseman väärinkäytöstä. Nähtäväksi jää miten vastuu toteutuu, kykeneekö poliittinen valta estämään asian selvittämisen.

Niin tai näin, vastuu tutkitaan tuomioistuimessa.